Opiskelin tutkinnon ulkomailla ja se on tunnetusti maksullista puuhaa. Lukukausimaksuihin meni enemmän rahaa kuin olin suunnitellut, sillä opiskelupaikkanani oli yksityinen koulu.
Lukukausimaksuihin sain menemään koko opintorahan ja vuokraan puolestaan asumislisän, joten syömiseen ja humputteluun piti olla rahaa, eikä työntekoa oikein tullut ajateltua vieraassa maassa, jossa työttömyysluvut olivat mitä olivat. Tietysti nyt tekisin monta asiaa toisin, mutta sinänsä en lainanottoa kadu. Tulihan sillä matkusteltua ja koettua kaikenlaista muutakin. Ehkä olisin voinut ottaa vähemmän lainaa kaikenlaiseen turhaan ja antaa olla sen menemättä perintään, mutta silloin olin ihmisenäkin ehkä toisenlainen, vähemmän aikuinen ja ajattelevainen. Vuodet ovat vierineet ja nyt näin 35+ iässä alkaa velvollisuudentunto viimeistään kolkutella sen verran, että velasta olisi kiva päästä eroon vihdoin ja viimein, että voisi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja suunnitella ihan muuta kuin velan lyhennyksiä.
Varmasti moni ottaa opintolainaa ajattelematta, että se pitäisi joskus maksaa takaisin ja tuntuuhan se melkein ilmaiselta rahalta. Ei mulla ollut mitään talousneuvojaa tai opastajaa, joka olisi selittänyt opintolainasta juurta jaksain tai kertonut koroista tai muustakaan, eikä selvääkään osannut oikein ottaa. Vanhemmatkaan eivät sanoneet mitään ja tuskinpa heitä olisi tullut kuunneltuakaan. Jossain vaiheessa opintojen edetessä lainanottoon tottui ja ainakin siihen maailmanaikaan sitä kai uskoi, että saa töitä opintojen jälkeen ja että siitä sen vaan jotenkin maksaa takaisin. No, maailma ja taloustilanne on vähän muuttunut vuoden 2008 jälkeen, eikä nuo työt ole olleet niin häävejä, että niiden palkalla maksaisi lainaa ainakaan suurissa erissä pois. Vaan kuten sanoin, niin nyt tekisin monta asiaa toisin ja olisin silloin jo lyhentänyt velkaa pois vaikka sitten ihan vähän kerrallaan mahdollisuuksieni mukaan ja antanut olla sen menemättä perintään asti.
Vähän hirvittää katsella, kuinka ensi lukuvuoden alusta Suomessa opiskeleville taataan 650 euroa/kk ja ulkomailla opiskeleville jopa 800 euroa/kk opintolainaa. Siihen aikaan sitä sai "vain" noin puolet tuosta summasta ja silti sitä kertyi ihan rapea summa. Karsea ajatella, jos olisikin vaikka yli 30 000 euroa lainaa maksettavana opintojen jälkeen sen noin 17K sijasta.
