Koska en pääse käsiksi vanhoihin opintolainoja koskeviin kirjeisiin, niin olen laskeskellut Kelan vanhojen sivujen perusteella, että kuinka paljon otin lainaa neljän opiskeluvuoden aikana.
Vanhojen sivujen perusteella sain lainaa ensin 360 euroa/kk ja jossain vaiheessa opintoja, olikohan peräti jo toisena vuotena, lainaerä nousi 440 euroon kuukaudessa.
Eli jos lasken ensin 360 e/kk x10 kk=3600 euroa ja sitten 440 euroa/kk x 10 x 3, niin tuosta tulee lopulliseksi summaksi:
16800 euroa
En nyt ole ihan varma, että oliko sitä tuon verran, joka tapauksessa sitä oli ainakin sen 16000 euroa, jos olisin toisena vuotena saanutkin 440 euron sijasta 360 euroa kuussa.
Joka tapauksessa, en ole lyhentänyt lainaa merkittävästi paitsi vasta nyt, noin 8 vuotta siitä kun se meni oman hölmöilyn ja pään pensaaseen pistämisen takia perintään. Sen jälkeen maksoin minimilyhennyksiä ja sain korkoavustusta, olin työttömänä, sitten opiskelemassa ja pienipalkkaisissa töissä, jotka eivät olleet pitkiä työsuhteita ja joiden perusteella maksoin edelleen minimilyhennyksiä. Vasta viime syksynä sain sellaisen työn, jonka palkalla voin vihdoin kuvitella hoitavani lainan pois ja joka toivottavasti kestää sen verran, että saan maksettua lainan pois. Palkka ei ole edelleenkään huikea, mutta koska mulla ei ole muita lainoja ja muut menot ovat onneksi aika pieniä, niin nyt on kirjaimellisesti se tuhannen taalan paikka maksaa laina pois, tai ainakin mahdollisimman paljon siitä pois. Sillä nyt alkaa olla ilmassa sellaisia merkkejä, etten kaikesta huolimatta viihdykään työssäni ja ainoa todellinen motivaattori olla siellä on juurikin tämä opintovelanpoistoprojekti. Jos nyt lopetan työn enkä saa uutta, niin sitten ollaan taas minimilyhennystilanteessa ja se ei tietenkään edistä tavoitteen saavuttamista yhtään. Eli duunia tehdään vaikka sitten hampaat irvessä ja sitten kun velka on joko kokonaan pois tai ainakin reilusti pienempi, niin ei muuta kuin uuden työn etsintään.
Enpä varmaan ole ajatellut opintolainaa koskaan ennen näin paljon kuin nyt. Ja olen todella onnellinen, ettei sitä saanut ottaa tuota enempää siihen aikaan. Kauhistuneena olen lueskellut jenkkien pahimmillaan jopa puolta milliä hipovia yksityisten tahojen antamia opintovelkoja, joiden maksaminen on lähes mahdotonta villien korkotasojen takia. Eli pahimmillaan amerikkalaisen lääkärin tuloista menee puolet kuussa lainoihin eikä edes itse pääomaan, vaan korkojen maksuun, jolloin lainapääoma ei kutistu juuri ollenkaan. Lisäksi on olemassa nettisivu, jossa amerikkalaiset avautuvat anonyyminä opintoveloistaan (löytyy hakemalla student debt stories) ja monella on aika surullinen tarina, jossa unelmayliopiston rahoittamiseen otettiin jopa ihan kohtuullinen summa lainaa, esim. 20000 dollaria ja sitten opinnot jäivät joko kesken tai koulu sulki ovensa kesken kaiken, jolloin jäljelle jäi sekopäisten korkojen takia villisti paisunut lainakasa, eikä edes tutkintoa. Lopputilanteessa lainaa onkin sitten 80-100K eikä toivoakaan sen takaisinmaksamisesta. Jotkut saivat tutkintonsa valmiiksi, mutta eivät hyväpalkkaista työtä tai työtä ollenkaan, joten he ovat suht samassa tilanteessa, asuvat ehkä jälleen vanhempiensa kanssa, kaikki hanttihommista saadut rahat menevät korkoihin, unelmat ovat särkyneet ja velkojat perässä puhelinlankoja pitkin jopa kymmeniä kertoja päivässä. Onhan totta, että velka pitää maksaa, mutta tuollaiset aivan käsittämättömät korot, joissa 20K onkin pian 80K ovat jotain sellaista, jotka jättävät sanattomaksi. Jenkeissä ei muuten voi edes mennä konkurssiin opintolainojen takia muuta kuin ihan poikkeuksillisissa tapauksissa, joita on vain kourallinen USA:n kokoisessa maassa.
Onneksi meidän opintolainasysteemi on vielä hyvin kaukana tuollaisesta eikä tuollaisia hulluja yksityisiä opintolainoja saa mistään. Toivoa takaisinmaksusta meillä siis on.
