Sain tänään vihdoin uuden työpaikan. Kyllähän se on jo hieman kuumotellutkin, kun opintovelkaa on vielä noin 9650 euroa maksamatta eikä työtä näy eikä kuulu, lukuunottamatta yhtä sivuduunia, jota olen tehnyt viimeiset pari viikkoa. Muutama haastattelu tuli käytyä läpi, mutta niistä ei työpaikkaa irronnut. Kyseisen sivuduunin kautta sain sitten ehdotuksen tulla haastatteluun ihan kokopäiväiseen paikkaan ja sinne sitten minut juuri tänään valittiin.

Kieltämättä oli rohkea tempaus irtosanoutua edellisestä työstä vähän kuin siltä istumalta ilman tietoa uudesta työpaikasta. Irtisanoutuminen ehkä näytti ex-temporemaiselta, mutta olin kypsytellyt asiaa mielessäni jo jonkin aikaa. Työn määrä oli valtava, vaatimukset pilvissä, esimieheltä ei tukea tai apua herunut ja moni uusi työntekijä otti hatkat tai sai potkut nopeasti, joten meille palkatusta apuvoimista ei ollut pitkään iloa. Meidän osastoa johti pari dominoivaa persoonaa eikä esimies, joten ne pari dominaattoria saivat pyörittää osastoa miten tahtoivat ja mikromanageroida mielensä mukaan. Loppuvaiheessa kävi selväksi, ettei esimiehellä ollut hajuakaan työn määrästä eikä mitään aitoa kiinnostusta palkata ammattitaitoista apuvoimaa, ainoa ns. apu oli kuiva toteamus, että pitäisi tehdä (palkattomia) ylitöitä työmäärästä selviytyäkseen. En suostunut sellaiseen. Joskus voi tehdä hieman ekstraa, mutta jatkuva hiljainen toive siitä, että joka päivä tehtäisiin ylitöitä palkatta oli vain liikaa. Samoin kuin se, että tulin itkien kotiin eräänä perjantaina ja vain siksi, etten enää jaksanut sitä työ- ja vaatimustaakkaa.

Vielä ei toki juhlita, vaan uusi työsopimus on ensin 6 kk ja sitten katsellaan jatkoa, jos katsellaan. Luultavasti uudessakin duunissa saa painaa ihan tosissaan tukka putkella, mutta jospa esimies olisi tällä kertaa edes hieman enemmän kiinnostunut siitä, mitä rahvas alapuolella häärää. Mutta nyt ainakin on mahdollisuus selvitä loppuvuoden velanlyhennyksistä ja ensi vuonnahan korko pienenee aika merkittävästi, kun opintolainan takaussaatavien korkoprosentti tippuu seitsemästä neljään.

Jotta kaikki olisi vielä monimutkaisempaa, niin hain myös opiskelemaan tradenomiksi erään suomalaisen amk:n monimuotopuolelle. Opintotukeakin olisi vielä hieman jäljellä kyseisiä opintoja varten...opintolainan takaustahan en tietysti voi saada niin kauan kun on nämä pitkään niskassa roikkuneet opintovelat suoritettu pois alta enkä uutta opintolainaa kyllä enää ottaisikaan. Vanhassa on jo ihan tarpeeksi!

Uusi työ tiedossa ja ehkä uudet opinnotkin, jos pääsen sisään. Siinähän sitä on yhdelle ihmiselle urakkaa. Ja niin tosiaan. syyskuussa lyhensin opintovelkaa vain minimimäärän eli 300 euroa, joten sitä on nyt sitten jäljellä noin 9650 euroa. Haluan pian palata suurempiin lyhennyksiin ja ehkä sellainen on jo luvassa nyt lokakuussa. Loppukuusta se selviää!