Mahtavaa vuotta 2018!

Tästä tulee se vuosi, jolloin minusta tulee opintovelaton! Matkalla sitä kohti ollaan jo kovaa vauhtia.

Tammikuun lyhennys on töissä saadun bonuksen ansiosta 1050 euroa ja nyt velkaa on jäljellä:

6630,24 euroa

Tuohan ei ole enää paljon mitään, eikö vaan? Ja vielä kun korko on pienentynyt ja on nyt 4%, niin maksan tuon lopun pois vaikka väkisin.

Vielä kuitenkin pitäisi tsempata ja nykyinen työ tuntuu siltä, että paikka voi lähteä alta. Juuri kenenkään sopimusta ei uusita puolen vuoden jälkeen ja osa on varmaan lähtenyt muuten vaan. Raskasta olla työssä, jossa ei ole mitään väliä omalla panoksella tai rehkimisellä. Firma ottaa uudet tilalle ihan koska vaan voi ottaa. Aika pessimistinen olo on siis tämänkin työn suhteen, mutta onneksi velka pienenee koko ajan...haaveilen ajasta, jolloin velka olisi maksettu pois ja tilillä sen verran säästöjä, että voisin olla sapatilla ja vaan opiskella (tai tehdä jotain pientä keikkaa/osa-aikaista) ja katsella oikeasti sopivaa työtä. Vaan eihän se niin tietysti mene ja työn saaminen on tietysti taas vaikeampaa, jos vaan heittäydyn sapattivapaalle. En suoraan sanottuna tiedä, että mitä töiden suhteen vielä käy tänä vuonna ja noh, eipä sitä varmaan moni muukaan tiedä. Vaikeaa on, mutta tällaista tämä nyt vaan on. Pakko jaksaa uskoa parempaan ja siihen, että haaveet tulevat todeksi joskus.

Kuitenkin, eteenpäin kohti seuraavaa maksuerän yliviivausta ja kevättä! Kyllä se siitä.