Tänään Kelakin oli kuitannut opintolainani takaussaatavan maksetuksi otsikossa olevalla lauseella. Otin siitä itselleni pdf-tiedoston ja olen ihaillut sitä koko päivän. Aamulla oli ihana nousta ylös uuteen päivään täysin velattomana. Oli se sen arvoista, vaikka viimeinen maksuerä oli etenkin näillä tuloilla suuri. Mutta se velattomuus! Olo on huoleton ja on mahtavaa aloitella kesää (opinto) velattomana. Tästä lähtien raha sataa vain omaan laariin ja voin vaikka säästää sitä johonkin kivaan.

Blogi on seurannut mukana tällä viimeisellä ja hyvin intensiivisellä lyhentelyetapilla ja jätän sen tänne, jos tänne sattuu joskus eksymään joku, jolle on käynyt opintolainan kanssa yhtä ohraisesti kuin minulle. Yhteensä noin 17 000€ on nyt maksettu pois ja homma on nyt sitä myöten selvä.

Hyvää kesää ihan jokaiselle tänne eksyneelle ja tsemppiä kaikille (opinto) velkaisille!

Tänään on se päivä, josta olen haaveillut vuosia: viimeinen, noin 2400 euron maksu lähti Kelan perintään ja pitkään niskassa ollut opintovelka on nyt viimein ammuttu maata kiertävälle radalle!

Melkein itkin ilosta ja helpotuksesta, kun sain sen nyt vihdoin pois ja voin keskittyä ihan muihin asioihin. Koville se ottikin, sillä otin opintolainaa ekan kerran jo 2003 ja perintään se meni joskus ennen vuotta 2010 ja sitten alkoikin pitkä tie maksusuunnitelmien ja lyhennysten kanssa. Pitkään maksoin vain minimilyhennyksiä, kunnes joulukuussa 2016 päätin, että perinnälle on tultava vihdoin loppu ja nyt se on täällä! Puolitoista vuotta ja noin 14000 euroa tuli maksetuksi, eli aika ennätysajassa se loppuvelka sitten lähti. Sain apuakin muutaman tonnin verran, joten itse maksoin noin 12000 euroa. Sain se maksettua pois tavoiteaikaa nopeammin, ihan alussa tavoitteena oli vuosi 2019 ja sitten se kutistui 2018 syyskuuhun, mutta tästä päivästä, eli 7.6.2018 lähtien opintovelkaa ei enää ole ja perintä päättyy siihen. Vaikeaa tämä on ollut, koska työpaikatkin ovat vaihdelleet ja välillä en edes tiennyt, että miten saan lopun velan maksettua, mutta olen aina onneksi pudonnut jaloilleni tavalla tai toisella ja vihdoin kova urakka on tuottanut siis toivotun lopputuloksen.

Tänään se on täällä, täydellinen opintovelattomuus!

Opintovelkaa on perittävänä vielä noin 2500 euroa ja maksan sen ensi kuun aikana kokonaan pois. Eli nyt ollaan jo loppusuoralla! Tavoitteena velan maksamiseen oli syyskuu, mutta olen aikataulua mukavasti edellä ja palkinnoksi saan opintovelattoman kesän ja tietysti koko loppuelämän (en usko ottavani ainakaan enää opintolainaa). Työpaikka on jäänyt taakse ja nyt teen töitä kotoa käsin.

Seuraavan kerran kirjoitan tänne kuittauksen opintovelattomuudesta ja viimeisestä maksusta. Sitten perinnässä ollut opintovelka on taputeltu lopullisesti ja blogi on saanut tehtävänsä täyteen.

Opintolainaa on nyt jäljellä noin 4600 euroa. Sain hieman perheeltä avustusta lyhennykseen ja se kyllä tuli tarpeeseen, joten otin sen kiitollisena vastaan ilman nolostelua.

Ehkä noin kuukauden kuluttua saan tietää, että jatkuuko sopimus jälleen 6 kk. Jos se jatkuisi, niin ottaisin sen vastaan vain siksi, että se takaisi sen, että saan lainan maksettua kokonaan pois. Muuten kyllä tiputtaisin sorvin tähän paikkaan, sillä työpaikalla ei ole hyvä olla ja kaksi noin samaan aikaan aloittanutta työkaveria on jo lähdössä pois. Unelma velattomuudesta saa kuitenkin jatkamaan.

Koska en tiedä vielä, että miten töiden kanssa käy, niin maksan maaliskuun alussa jotain 300-600 euron väliltä ja seuraan tilannetta. Jos sopimus jatkuu, niin huhtikuun alussa laitan suuremman lyhennyksen matkaan. Jos ei, niin palaan minimilyhennyksille toistaiseksi ja uskon, että elämä kantaa.

Enää ei ole paljon maksettavaa jäljellä! Apinan raivolla pusketaan eteenpäin!

Mahtavaa vuotta 2018!

Tästä tulee se vuosi, jolloin minusta tulee opintovelaton! Matkalla sitä kohti ollaan jo kovaa vauhtia.

Tammikuun lyhennys on töissä saadun bonuksen ansiosta 1050 euroa ja nyt velkaa on jäljellä:

6630,24 euroa

Tuohan ei ole enää paljon mitään, eikö vaan? Ja vielä kun korko on pienentynyt ja on nyt 4%, niin maksan tuon lopun pois vaikka väkisin.

Vielä kuitenkin pitäisi tsempata ja nykyinen työ tuntuu siltä, että paikka voi lähteä alta. Juuri kenenkään sopimusta ei uusita puolen vuoden jälkeen ja osa on varmaan lähtenyt muuten vaan. Raskasta olla työssä, jossa ei ole mitään väliä omalla panoksella tai rehkimisellä. Firma ottaa uudet tilalle ihan koska vaan voi ottaa. Aika pessimistinen olo on siis tämänkin työn suhteen, mutta onneksi velka pienenee koko ajan...haaveilen ajasta, jolloin velka olisi maksettu pois ja tilillä sen verran säästöjä, että voisin olla sapatilla ja vaan opiskella (tai tehdä jotain pientä keikkaa/osa-aikaista) ja katsella oikeasti sopivaa työtä. Vaan eihän se niin tietysti mene ja työn saaminen on tietysti taas vaikeampaa, jos vaan heittäydyn sapattivapaalle. En suoraan sanottuna tiedä, että mitä töiden suhteen vielä käy tänä vuonna ja noh, eipä sitä varmaan moni muukaan tiedä. Vaikeaa on, mutta tällaista tämä nyt vaan on. Pakko jaksaa uskoa parempaan ja siihen, että haaveet tulevat todeksi joskus.

Kuitenkin, eteenpäin kohti seuraavaa maksuerän yliviivausta ja kevättä! Kyllä se siitä.