Ihan alkuperäinen tavoite minulla oli saada opintovelka alle sen maagisen kymppitonnin rajan vasta joskus lokakuussa. Vaan tässä parin viime kuukauden aikana olen tehnyt sellaisia tässä-mennään-ihan-äärirajoilla -lyhennyksiä ja viimeisimmän elokuun alussa tehdyn 1200 euron lyhennyksen jälkeen opintovelkaa on jäljellä:

9838,65 euroa

Eli alle kymppitonnin merkkipaalu on jo saavutettu! Jee, hyvä minä!

Kesäkuussa ei ollut tarjolla hyviä uutisia, koska veromätkyt veivät mielen vähän matalaksi, mutta heinäkuussa sain taas vähän sivuduunia, josta saan pääduunin palkan oheen vähän helpotusta arkeen. Muutenkin rahankäytössä on tapahtunut muutoksia parempaan, sillä aikaisempi tuhlailu on jäänyt paljon vähemmälle ja vaikka sanonkin meneväni äärirajoilla noiden reilun tonnin lyhennysten kanssa (koska se on suuri osa palkasta), niin rahaa kyllä riittää ruokaan, bussilippuihin ja vähän muuhunkin, sillä tilillä on sellainen tietty summa, jota yritän venyttää mahdollisimman pitkälle ja kaikki pienet purot sivuduuneista auttavat tässä. Ostin tosin elokuun alussa skannerin, jolla saan skannattua talteen vanhoja papereita ja valokuvia, vaikkei se nyt pakollinen ostos ollutkaan. Silti rahaa on tarpeeksi ainakin nyt niihin pakollisiin kuluihin ja jos jotain muuta tulee, niin sitten vähennän hieman lyhennykseen menevää summaa. En tarvitse uusia vaatteita, kosmetiikkaa, huonekaluja, kodinkoneita (jääkaappi uusittiin juuri kesäkuussa) tai muuta vastaavaa, tosin hankintalistalla olisi uusi kannettava tietokone, mutta sillä ei ole mikään kiire. Lisäksi lentolippuihin menee vielä rahaa loppuvuoden aikana.

Olen siis sitä mieltä, että ainoa vaihtoehto on velattomuus. Velka ei saa enää olla riippana ja siksi pyrin siitä aktiivisesti eroon. Kauas on tultu ajoista, jolloin perintäkirjeet jäivät avaamatta ja pää meni pensaaseen velan takaisinmaksun suhteen ja kuvittelin, etten koskaan saisi sitä maksettua. Sitten koin valaistumisen, että tämä velka lähtee pois ainoastaan maksamalla se pois. Vaikka töissä vaivaakin suuri motivaatiopula ja tunnen olevani väärässä paikassa, niin haluan tästä työstä jäävän ainakin sen käteen, että velka on maksettu. Luulenpa, että niitä uusia työmahdollisuuksiakin jaksaa jossain vaiheessa taas metsästää ja mitä pienempi velka, sen parempi aloittaa puhtaalta pöydältä jossain muualla sitten kun sen aika tulee.

Ei siitä silti pääse mihinkään, että velanmaksu on elämäni kurjimpia juttuja näin rahallisessa mielessä. Eli en ole ottamassa mitään lainaa ainakaan ihan lähiaikoina, jos ollenkaan. Aika sen tosin sitten näyttää. Jatketaan eteenpäin kohti horisontissa häämöttävää (opinto)velattomuuden auvoa!